Keväällä Marjatta ja Katarina pääsivät AKE-vierailulle Lietoon. AKElle pidetty kirjastokiertue päihitti Visulahden: kolmen kohteen sijaan pääsimme vilkaisemaan neljää kirjastoa kerralla! Aamumme alkoi Liedon kaupungintalossa sijaitsevan pääkirjaston omatoimipuolelta. Omatoimiaikoja on jouduttu hiukan supistamaan häiriökäyttäytymisen vuoksi, mutta tilaa on saatu rauhoitettua esimerkiksi nuorisotoimen pitämällä shakkikerholla ja erilaisilla taidepajoilla. Mitä enemmän ohjelmaa, kerhoja ja käyttöä omatoimiajalla, sitä vähemmän tyhjää tilaa häiriöille!
Liedossa on pohdittu paljon eri asiakasryhmien tarpeiden sovittamista samaan tilaan. Aineistoa ja sen myötä hyllyjä on poistettu, jotta saadaan lisää avaruutta, mutta kaikille toiminnoille ei silti ole riittävästi tilaa. Lisää istuskelupaikkoja ja työtilaa on pyydetty paljon, aineistoa ei haluttaisi kuitenkaan karsia enempää. Aiemmin Liedossa on painotettu tapahtumatoimintaa, mutta viime aikoina on toivottu panostamista ennemmin aukioloaikoihin. Tällöinkin joudutaan miettimään, millaisen kirjaston kuntalaiset haluavat: tapahtuma-, kirja- vai oleskelukirjaston? Liedossa työskentelee sitoutuneita ihmisiä ja henkilökunnan vaihtuvuus on pientä, mutta 10 hengen työtunnit riittävät vain rajalliseen määrään aukioloa tai tapahtumia. Lauantain palveluajasta luopuminen on sentään parantanut henkilökunnan riittävyyttä, kun korvaava vapaapäivä ei enää vähennä väkeä arkena.
Ennen samalla ihmisellä oli Liedossa toimenkuvassaan sekä kotipalvelu että varhaiskasvatus, mutta tämän vakanssin muuttaminen kirjastopedagogin pestiksi ja kotipalvelun ja digituen siirtäminen uuteen vakanssiin aikuisten osastolle on myllännyt toimintaa hyvään suuntaan. Digitukea tarjotaan viikoittain ajanvarauksella kirjastossa ja kuukausittain ilman ajanvarausta kaupungin ylläpitämässä kohtaamispaikassa. Vastaan tulee välillä eettistä painolastia aiheuttavia ja digituen rajoja koettelevia tilanteita, kun ikääntyneitä on jätetty suorastaan heitteille pärjäilemään osaamistason ylittävien sähköisten palveluiden kanssa. Tekoäly on onneksi nopeuttanut vieraisiin käyttöjärjestelmiin ja laitteisiin liittyvien ongelmien ratkomista, ja AKEn digitukiverkosto on tarjonnut hyvää vertaistukea ja apua.
Uusi kirjastopedagogi Wilma Salaterä on kehittänyt varhaiskasvatuksen kanssa tehtävää kirjastotoimintaa ja perheiden kanssa tehtävää yhteistyötä. Kirjastopedagogi on esimerkiksi mukana kaksivuotiaiden ryhmäneuvolassa, jossa perheet kiertävät eri esittelypisteillä (mm. liikuntapalvelut, kirjasto, puheterapeutti, perhecoach) neuvolakäynnin ohella. Suosittuja satutunteja on viilattu toiminnallisemmiksi, ja ne on jaettu alle kolmivuotiaiden naperosatutunteihin ja yli kolmivuotiaiden vekarasatutunteihin, jolloin sisältöä on helpompi muotoilla ikätasoon sopivaksi. Käyntejä eri päiväkodeissa on melkein joka viikko, ja eskarilaisille tarjotaan syksyisin kirjastokäyntiä ja keväisin mediataitopajaa. Ensisijaisesti toivotaan, että eskarit pääsisivät käymään kirjastossa, mutta tärkeintä on saada palvelu tarjottua kaikille – jos eivät pääse kirjastoon, mennään paikan päälle käymään.
Päiväkodeille tarjotaan kirjastosta noudettavia iän ja teeman mukaan räätälöityjä kirjakasseja, ja päiväkotien eteisistä löytyy päiväkodille lainattu iltasatukirjahylly, josta vanhemmat saavat nimensä listaan laitettuaan ottaa kirjan kotilainaan. Toistaiseksi mitään ei ole kadonnut, ja hyllyä on kiitelty pelastuksena kiireiseen arkeen, jossa kirjastossa käyntiin ei aika riitä. Liedossa ajatellaan, että kirjan mahdollinen häviäminen on pieni hinta siitä, että saadaan kirjaston käyttöä lisättyä. Joitain koteja on huolestuttanut esimerkiksi se, että palautusautomaatti voisi tärvellä kirjan, mutta heitä on rohkaistu muistuttamalla kirjojen olevan kulutustavaraa: ”Parempi että luette ja hajotatte kuin ette lue!” Kirjastoissa saattaa yleisesti olla ehkä hiukan turhaakin pelkoa kirjojen häviämisestä tai tärveltymisestä – siisteimpänä kirjasto pysyisi, jos ovet lukittaisiin asiakkailta, mutta olisiko sekään tarkoituksenmukaista?
Liedon pääkirjastosta siirryttiin kurkistamaan Jokilaakson koulukirjastoon, joka 500 oppilaan koulun kirjastona on sekä hyvin tyypillinen että epätyypillinen lajinsa edustaja. Palvelua Jokilaaksossa on yhtenä päivänä viikossa, mikä ei tunnu alkuunkaan riittävältä, muulloin kirjasto on omatoimisesti auki. Liedossa on yhteensä yhdeksän koulukirjastoa, jotka on jaettu kolmihenkisen koulukirjastotiimin kesken. Koulukirjastoista vastaava Mikael Östersund vinkkaa ajattelemaan koulukirjastoa enemmän työskentely- ja pedagogisena menetelmänä kuin lähikirjastona. Kaikessa toiminnassa on mukana kasvatuskulma, ja tapahtumat suunnitellaan lukuvuoden mukaan. Kaupungille koulukirjasto on edullinen tapa tavoittaa koko ikäryhmä. Jokainen asiakas tunnetaan, mutta asiakkaina eivät ensisijaisesti ole yksilöt vaan ryhmät, joissa kaikki saavat ryhmäkäynnillä saman opastuksen ja samat palvelut, halusivat tai eivät. Kirjasto ei arvioi käyttäjiään, ja siten kirjastolaisille kehdataan sanoa sellaisiakin asioita, joita opettajille ei – kuten vaikka, että luettu kirja oli tosi huono.
Jokilaaksosta siirryimme vilkaisemaan jo likipitäen tyhjää Liedon keskuskoulun kirjastoa. Koulukirjastotoiminnalla on pitkät juuret Liedossa jo kansakouluajalta. Liedon keskuskoulu on ollut yksi ensimmäisiä kokeiluperuskouluja, ja jo silloin on koulussa ollut kirjasto. Vanha Liedon keskuskoulu ja koulun keskellä sijainnut, akvaariomainen koulukirjasto luovutettiin purettavaksi kesäkuun alussa. Vaikka sisäilmaongelmat ovat painaneet rakennuksessa, tilat eivät kuitenkaan ole olleet käyttökiellossa. Uuteen, viereen rakennettuun Taatilan yhtenäiskouluun ei viedä mitään vanhaa – paitsi toki kirjat, jotka vieraillessamme Liedossa odottivat jo Taatilan koulukirjastossa muuttolaatikoissa uusiin hyllyihin pääsemistä.
Vierailupäivämme jatkui Taatilan yhtenäiskoulun uutena hohtavissa tiloissa ja komeassa uudessa koulukirjastossa. Uusi koulukirjasto aukeaa elokuussa, mutta AKE-agenttien vakoiluretken myötä pääsette näkemään sneak peek -kuvia jo nyt! Koulukirjastossa on tiskillä tilaa kahdelle työntekijälle, ja palvelupisteen viereinen jättiruutu erinomaisine äänentoistoineen tukevat mukavasti kirjaston käyttöä opetustilana. Akvaariossa keskellä rakennusta istumisen jälkeen on rentouttavaa seurata puunlatvojen huojumista uuden koulukirjaston ikkunoista.
Koulukirjaston vieressä on tila koulunuorisotyöntekijälle, joka nykyisin on samaa hyvinvointitoimialaa kirjaston kanssa. Aiemmin kirjasto kuului sivistystoimialaan, ja tällöin oli helppo käydä keskustelua siitä, millaisia tilantarpeita tuleva koulukirjasto pitää sisällään. Yhteistyö koulun ja kirjaston välillä on monella tapaa koulukirjaston avain. Opettajankokouksissa istuminen ja opehuoneessa kahvittelu parantavat tiedonkulkua ja tuovat ryhmiä kirjastoon, ja sekä niin koulun kuin koko kunnan sitoutunut kanta on, että kirjasto kuuluu kouluun.
Kirjasto siirtyi vuosi sitten koulun ja opetuksen yhteydestä hyvinvointitoimialan alle kansalaisopiston, liikunta-, kulttuuri- ja nuorisopalveluiden kaveriksi. Paljon on saatu miettiä sitä, millaiset rakenteet tukevat yhteistyötä eri toimijoiden välillä, ja miten näitä rakenteita voi luoda itse, jos muutokset organisaatiossa vaikuttavat yhteistyöhön. Kun enää ei olla esimerkiksi samalla käytävällä varhaiskasvatuksen kanssa, tarvitaan tietoista työtä ja esiopetuksen kokouksissa vierailua, jotta ennen niin saumaton yhteistyö ei pääse rapautumaan. Koulukirjastot rakenteena toisaalta tukevat sitä, että yhteistyö säilyy opetuspuolen kanssa. Ja on muutoksesta seurannut myös hyvää: yhteistyö liikunta- ja nuorisopalveluiden kanssa on tiivistynyt ja tuonut mukanaan yhteisiä lasten- ja perhetapahtumia – kuten isoksi hitiksi paisuneen Isot koneet -tapahtuman!
Uusien kokouskäytäntöjen myötä toimialat tuntevat nykyään toistensa työtä ja sen arvoa paremmin. Kirjastolta on kuitenkin vaadittu aloitteellisuutta oman toimintansa esittelyssä mm. hyvinvointilautakunnalle ja toimialakokouksissa, jotta toimialalla ymmärretään esimerkiksi omatoimisuuden teettämää työtä tai lauantaityön vaikutusta arkipäivien henkilöresursseihin. Kirjasto ei ole aina ollut taitava markkinoimaan palveluaan niille, jotka siitä päättävät, mutta sitä pitää uskaltaa tehdä. Tiedon jakamisella voidaan aidosti vaikuttaa omien palveluiden resursointiin.
