Luova ilmaisu ja tunteiden käsittely

Kielenhuolto

Runot

Sanoitukset, sävellykset ja novellit

Vankilateatteri

Onnistumisen kokemukset

Luova ilmaisu

Vankiloissa on tehty pitkään yhteistyötä eri kulttuurintuottajien ja -tekijöiden kanssa. Erilainen luova ilmaiseminen on havaittu hyväksi tavaksi työskennellä rikoksentekijöiden kanssa. Taiteen avulla voi saavuttaa asioita, joiden saavuttaminen muilla keinoin olisi vaikeaa tai jopa mahdotonta. Siihen perustuvat työmuodot säilyttänevät jatkossakin merkityksensä rikoksentekijöiden kanssa työskenneltäessä.

Kirjoittaminen ja kielenhuolto

Kirjastosta juuret elämään -hankkeen aikana vankiloissa on toteutettu erilaisia kirjoittamisen valmentamiseen tai kielenhuoltoon liittyviä ryhmiä. Kirjastoyhteistyön merkittäviä vaikutuksia ovat paitsi lukemiseen ja kirjoittamiseen liittyvän innostuksen lisääminen myös hyvästä kielellisestä ilmaisusta ja sen muodoista kiinnostuminen. Motivoitunut ja asiasta kiinnostunut osallistuja on valmiimpi harjoittelemaan muitakin aihetta liippaavia asioita. Saman voisi ajatella toteutuvan myös esimerkiksi soittamisen harjoittelemisessa: motivaatio musiikin teoriaan syntyy luontevimmin musiikin, ei teorian itsensä kautta. Kun ihminen siis pääsee itse tuottamaan tekstiä, myös oikeinkirjoitus alkaa todennäköisesti kiinnostaa enemmän. Näin halu ja tarve oppia tukevat toinen toisiaan.

Runot

”Minä olen kuin kellon viisarit. Aamusta iltaan, joka päivä nakutan samaan tahtiin, samat rutiinit. Minä olen numero ja nimi. Sitä minä olen, ainakin seuraavat kymmenen vuotta, numero ja nimi. Olen kuin pieni hiekanjyvänen, tuhansien hiekanjyvästen joukossa, keskellä – Ei mitään. Näkymät edessäni ovat samanlaiset, kuin näkymät sivuillani tai takanani, yhtä tyhjää. Minä olen elinkautis-vanki, sitä minä olen-Autiomaa.”

(Runo: Autiomaa. Kirjoittaja on ryhmiin osallistunut elinkautisvanki.)

Lähtökohdat runojen kirjoittamiselle vaihtelevat: Osa vangeista on jo kirjoittanut runoja, osa innostuu asiasta esimerkiksi lukupiirien kautta. Moni purkaa ahdistustaan, yksinäisyyttään, ikäväänsä ja yleisesti kokemuksiaan runoissa. Runot ovatkin hyvä väline purkaa ja käsitellä tunteita sanallisesti. Muidenkin tekstilajien kirjoittamiskynnys on monilla vangeilla madaltunut runoihin tutustumisen jälkeen. Havainto siitä, ettei loppusointuinen runomuoto olekaan ainoa oikea tapa ilmaista, helpottaa monien luovuutta ja saa runojen kirjoittamisen tuntumaan mielekkäämmältä ja luontevammalta.

”Joka aamu sekoitan teeheni niitä kyyneliä, joita salassa itken sellini suojassa.”

(Runo: Autiomaa.)
Novellit ja pidemmät kirjoitelmat

Romaanien tai pitkien kirjoitusten kirjoittaminen on harvinaista, mutta novelleja on kirjoitettu vankiloissa jonkin verran. Myös yhdessä kirjoittamista on kokeiltu jopa koko ryhmän osallistujien voimin. Vankiloissa novellien ja muiden kirjallisten tuotosten aihepiirien on kuitenkin huomattu pyörivän vahvasti rikoksissa ja päihteissä, niitä ihannoiden. Aihepiiriä kannattaakin siis rajata tarkemmin ja sopia jo etukäteen, että esseeryhmän ei ole tarkoitus olla rikollisen alakulttuurin ylläpitäjä. Esseeryhmän kanssa tulisi sopia etukäteen myös siitä, miten juonen olisi tarkoitus edetä.

Yksittäiset osallistujat ovat silloin tällöin tuoneet luettavaksi pidempiä kirjoituksiaan, kuten Hyvää syntymäpäivää -novellikatkelman: 

”Hyvää syntymäpäivää ystävä siit on aikaa ku ollaan viimex törmätty. Vieläkö Pohjanmaa muistaa aikaa Julman? Se oli paska juttu, mut toivottavasti unohdettu. Mul on ollu pitkä matka meidän ryyppyillast tähän hetkeen. Muistatko sen pienen tytön, joka pelkää linnaan lähteä? Elämä oli silloin aika hajalla, makasin lähtökuopas ase ohimolla. Siin oli kuvioo, oli huutoo ku kaikki pimees huito. Sit koitti hetki, jolloin Etelä-Pohjanmaalle syttyi tähti kirkas ja prinsessa matkaan pinkas. Juoksi vaan eteenpäin. Päässä oli traumat, selkärangassa säännöt. Prinsessa kanto vastuun, vaix se ei edes ollu sen syy. Julma alotti sodan, vei isin pikkutytön.

Sota raukesi, rauha kai jonkinlainen palasi, vaan prinsessa ei. Prinsessan isommat tuulet vei. Matkalla tähtiin prinsessa nähtiin. Välillä oli prinsessa aivan yksin, välillä taas sekaisin maailmalla huiteli.”

(Novelli: Hyvää syntymäpäivää. Kirjoittaja on suljetun laitoksen vanki.)
Sanoitukset ja sävellykset

Musiikilla on vangeille iso merkitys, ja sitä kuunnellaan ja soitetaan vankiloissa paljon. Sillä on todettu olevan myös monenlaisia positiivisia vaikutuksia: yhteys niin verbaalisiin ja kuin matemaattisiinkin taitoihin, vaikutus mielialaan ja vireystilaan sekä aivotoiminnan paraneminen ovat tutkitusti sidoksissa musiikkiharrastukseen. Erilaisten sanoitusten kirjoittaminen on puolestaan yhteydessä luovuuteen, ja se on myös hyvä keino käsitellä vaikeitakin asioita. Sanoitukset ja sävellykset ovat siis kaikkiaan toimiva keino työstää vangin omia ajatuksia ja tunteita.

”Hani,
Moi! Mitä kuuluu? En oo kuullu susta aikoihin. Päätin tehdä laulun mil pääset kii mun tunteisiin aitoihin. Mul on sisäinen rauha. Paskat muistot lensi merellä seilaaviin laivoihin. Nyt oon uus. Mun elämä ku Moulin Rogue. Tanssia, tanssia, väriloistetta, valoja. Pidät mua ehkä hulluna, sairaana, erikoisena, mut sä oot mun aito maalitauluni mihin aion nyt osua mun rakkauden jousella. Ote-taanx matka tähtiin? Noustaan kiitoradalle mikä vie unelmien pilviin. Siel on vaan me kaks, ava-ruus ja ikuisuus. Tuutko mun messiin? Haluun sut mun atmosfääriin.Käärin sut pumpuliin, hukutan suudelmiin.Tuut mun unelmiin.Mielikuvitusta, haavekuvia, unelmia pää on täynnä erilaisii kuvioita. Sä oot se ykkönen, en anna sun pettyy hani, jos tartut mun kädestä, viet eteenpäin. Mä näytän ja petan sulle mun sävelen. Otetaanx matka tähtiin? Paljon kumpiki koettu, tyhjii lauseit hoettu. Mun suu ei täyty enää paskalla, vaan aidolla asialla. En tarvi rahaa, en bemarii, mersuu. Mul on kaikki, kun saan iltaisin sun viereen nukahtaa hani.”

(Sanoitus: Hani. Kirjoittaja on suljetun laitoksen vanki.)
Vankiteatteri

Kirjastosta juuret elämään -hanke ei ole toistaiseksi pitänyt sisällään teatteri-ilmaisua, mutta teatterikäyntejä on suunniteltu. Niissä voi lähtökohtaisesti soveltaa samoja asioita kuin muidenkin kulttuurivierailujen kohdalla.

Vangit eri taidemuotojen tekijöinä on kuitenkin kehittämisalue, jota kannattaa pohtia ja jonka mahdollisuuksia tulisi miettiä ja kehittää. Erilaisia yhteistyökumppaneita ja aiemmin tehtyjä kokeiluja voi myös hyödyntää.

Monessa maassa vankilateatterilla on pitkät perinteet ja se on myös todettu erittäin vaikuttavaksi kuntoutusmuodoksi. Suomessa vankilateatterista vastaa muun muassa vankilateatteria varten perustettu Taittuu ry, jonka kanssa Rikosseuraamuslaitos on tehnyt sopimuksen valtakunnallisesta vankilateatteritoiminnasta. Kuitenkin myös ilman Taittuu ry:tä vankilateatterityötä on tehty jonkin verran.

Vankilateatteritoiminta kehittää osallistujiensa sosiaalisia taitoja ja vastuullisuutta, tarjoaa keinon käsitellä omien tekojen seurauksia rakentavalla tavalla ja antaa vangille mahdollisuuden tuntea itsensä näkyväksi ja tasa-arvoiseksi. Sillä on positiivisia heijastusvaikutuksia vankien läheisiin ja sen kautta koko yhteiskuntaan:

 ”Tämä on yhteiskunnankin kannalta tärkeää. Ei ole sellaista ihmislajia kuin vanki. On ihmisiä, jotka ovat syystä tai toisesta vankilassa.” –

Hannele Martikainen, vankilateatteritoiminnan kehittäjä

Rikosseuraamuslaitoksen julkaisusarjassa on vuonna 2018 julkaistu Laura Menardin tutkimus Vankilateatterin vaikutukset ja vaikuttavuus. Siinä vankilateatterin kaikkein tärkeimpänä aspektina nousi esiin draamallisessa prosessissa muodostunut yhteisöllisyyden, sosiaalisen tuen ja yhteenkuuluvuuden kokemus, joka kantoi läpi raskaan harjoitusvaiheen, pakotti jatkamaan projektissa ja teki harjoituksista hauskaa. Muita kohtaan tunnetut epäluulon epäluottamuksen tunteet hälvenivät ja tilalle tuli auttamisenhalua ja autetuksi tulemisen kokemuksia. Menardin tutkimusta varten haastateltu vanki kiteytti tämän osuvasti:

”No siis. Varmaan ihan semmonenkin, että aikasemmin mä olin elämäs jättänyt kaikki kesken. Luovuttanut niiku heti. Nii se, että halusi viedä jonku loppuun, ja sitten vielä just se porukan tuki että. Siin oli useampikin kun sano samaa, et jossain vaihees toisille tuli sitten kun oli harkkoja harkkoja harkkoja ja silleen. Ni sit just et tavallaan sä et voi sitä tehä muillekaan, ja tuettiin toisia just silleen.”

Julkaiseminen

Jo aiempien hankkeiden aikana vankien töitä on ollut esillä kirjastojen näyttelyissä ja esimerkiksi Kriminaalihuollon tukisäätiön nettisivuilla osoitteessa www.krits.fi. Kuten vankilatoiminnan muissakin tilanteissa, vankien kanssa työskenneltäessä on tärkeää kiinnittää erityistä huomiota tieto- ja yksityisyydensuoja-asioihin. Vangilta itseltään täytyy luonnollisesti saada lupa työn esille asettamiseen.

Julkaisemista ja näyttelyiden järjestämistä kannattaa ehdottomasti kokeilla mahdollisuuksien mukaan. Luova ilmaisu ja omien tuotosten julkaiseminen voivat jatkossa avata monia ovia lahjakkaalle ihmiselle.