Tämä juttu on osa sarjaa, jossa kerromme alueen kirjastojen kuulumisia. Tällä kertaa vuorossa on Merikarvian kunnankirjasto. Nykyinen kirjasto on yliarkkitehti Lauri Soraisen suunnittelema, ja se on otettu käyttöön kesällä 1989. Kirjastotoiminta alkoi Merikarvialla jo vuonna 1860. Silloin ajatuksena oli ”yhteiselle kansalle hyödyllistä ja ynnä hupaista lukemista – – saada laitoksesta kirjoja lainaksi”. Perusidea on pysynyt samana yli 160 vuoden ajan.
Merikarvian kirjastossa puhaltavat tätä nykyä uudet tuulet. Kirjasto sai viime kesänä uuden sivistysjohtajan, Johanna Tupilan, jonka vastuulla on myös kirjasto ja sen henkilökunta. Kirjastossa ei ole erillistä kirjastotoimenjohtajaa. Myöskin henkilökuntaan on tulossa tänä kesänä muutoksia, eläköitymisen takia, ja kirjastoon haetaankin parhaillaan uutta kirjastovirkailijaa. Merikarvian kirjastossa on kaksi kirjastovirkailijan tointa. Tällä hetkellä on kolmas kirjastovirkailija palvelemassa kuntalaisia määräaikaisena.
Kirjasto on aivan koulun läheisyydessä, joten luokkakäynnit ovat jokapäiväisiä. Myös päiväkodista asioidaan tiiviisti kirjastossa. Kesäisin mökkiläiset käyttävät ahkerasti kirjastopalveluja. Ulkopaikkakuntalaiset ovat kehuneet kirjastolaisten asiantuntevaa palvelua ja uuden materiaalin hyvää saatavuutta. Kirjastotila on viihtyisä ja tunnelmallinen, joten asiakkaat viihtyvät rupattelemassa ja tietokoneilla. Kirjastossa on viime syksynä hankittu kahvi- ja kaakaoautomaatti, joka on etenkin koululaisten suosiossa.
Kuntalaisten olohuoneessa tapahtuu
Kirjastossa on tapahtunut paljon – ja lisää on luvassa! Syksyllä kirjastossa vieraili kuuluisa merikirjailija Tapio Koivukari. Syksyn mittaan kirjastossa on ollut esillä parikin upeaa taidenäyttelyä. Vuoden vaihteessa oli taiteilija Kaisa Känän näyttely. Paikkakunnan runonlausuntapiiri Runoratsut esiintyi kirjastossa syksyllä, ja piiri on tulossa uudelleen esiintymään, näillä näkymin huhtikuussa. Kirjastossa vietettiin hiljattain Paraguay-iltaa: Merikarvialle muuttanut suomalais-paraguaylainen pariskunta kertoi elämästään Etelä-Amerikassa, kuvien ja musiikin kanssa.
Syksyllä aloitettu ideointi kuukausittain tapahtuvasta musiikillisesta yllätyksestä kohtasi konkretian ja päivänvalon joulukuussa. Kerran kuussa tiistaisin soittava tai laulava paikkakuntalainen esiintyy kirjaston tiloissa. Ensimmäisenä estradille kapusi Merikarvian kunnanjohtaja Kimmo Puolitaival. Kuntalaiset pääsivät nauttimaan kirjastolla, kun Puolitaival esitti pianokonsertin.
Siirtolaisuusilta järjestetään keväällä yhdessä Merikarvia–Siikainen –kansalaisopiston kanssa. Merikarvialta on aikoinaan lähtenyt paljon siirtolaisia Amerikkaan. Luvassa on kuvia ja karttoja matkareiteistä, laivasta, jolla on matkustettu, ja arjesta Amerikassa. Huhtikuun alussa on tulossa taiteilijavieraita Noormarkusta. Taide- ja kulttuuriyhdistys Myllykonsti on lupautunut järjestämään koko kevään ajan syksyyn saakka jatkuvan kerran kuussa vaihtuvan taidenäyttelyn kirjastossa.
”Kirjasto on kuntalaisten olohuone, vauvasta vaariin”, sanoo Johanna Tupila ja ideoi esimerkiksi baletin näyttämisestä ruudulta, kirjastossa, kun tapahtumia on jälleen voitu alkaa järjestää koronatilanteen helpotuttua.
Suurempi lähitulevaisuuden suunnitelma on omatoimikirjastohanke, jonka rahoitusta on haettu. Viikonloppuaukioloja on toivottu erityisesti kesäajaksi mökkiläisten suuren määrän vuoksi. Merikarvia muuttuu kesäisin 3000 asukkaan kunnasta yli 11 000 asukkaan kunnaksi Ouran saariston ja kesäasukkaiden ansiosta. Omatoimikirjasto toisi aukioloihin ratkaisun. Helpotusta omatoimikirjastosta saataisiin myös kirjaston henkilökunnan iltaan painottuviin työaikoihin.
Kirjasto kuin kuore eli norssi
Kirjastolaiset kehuvat kirjaston sisäkattoa. Ulkoapäin ei voisi arvata, kuinka upea se on sisältä. Historian saatossa Merikarvia on ollut kuuluisa isoista purjelaivoista; paikkakunnalla on säilynyt edelleen laivanrakennuksen perinne. Merikarvialainen kumpuselkäinen puuvene on hyvin tyypillinen näky satamassa ja merellä. Sisään kirjastoon astuttaessa huomio kiinnittyy kirjaston kattoon. Koko kirjaston katto näyttää ylösalaisin käännetyltä, suuren kumpuselkäisen veneen pohjalta, kaikkine yksityiskohtineen. Kirjaston seiniltä löytyy pyöreitä seinävalaisimia, jotka ulkonäöltään muistuttavat laivan pyöreitä seinävaloja. Kirjaston tunnelma on kuin ylösalaisin käännetyn laivan sisältä.
Leikkimieliseen kysymykseen siitä, jos kirjasto olisi eläin, mikä eläin se olisi, sain vastauksen epäröimättä. Meren äärellä oleva kirjasto on henkilökunnan mukaan ”tietysti kala ja tarkemmin norssi eli kuore”. ”Norssia on lipottu vuosittain Merikarvian-joesta, ja tapahtumasta on tullut paikallisten suosima kevätkarnevaali, jonka järjestäjänä on toiminut Alakylän Aktiivit –yhdistys”, kertovat virkailijat.
Sarjan aiempia juttuja pääsee lukemaan täältä: Kirjastot – Lounais-Suomen kirjastojen extranet (ls-kirjastot.fi).
Merikarvian kuulumisia selvitteli AKE-Marjut.
